Onko kappelin pitäminen kampuksella tarpeellista tänä aikana, jolloin konfliktit ovat levinneet laajalle, suvaitsemattomuus lisääntyy ja (jotkut väittävät) maallistuminen lisääntyy? Ehkä se katoaa lopullisesti. Kun monissa kouluissa painotetaan nykyään opiskelijoiden opettamista kulttuurisesti ja kielellisesti pätevämmiksi, kampuksen pyhät tilat näyttävät saavan entistä keskeisemmän roolin.


Arkkitehtuurihistorioitsija Margaret Grubiak väittää vuonna 2014 ilmestyneessä kirjassaan White Elephants on Campus (Valkoiset norsut kampuksilla), että kampuksen pyhän tilan muutokset voidaan jäljittää yli vuosisadan taakse: The Decline of the University Chapel in America, 1920-1960. Yliopistojen hallintoelimet, erityisesti uskonnollisesti sidoksissa olevien oppilaitosten hallintoelimet, pohtivat uudelleen kappelien näkyvää sijoittamista kampuksille 1900-luvun alussa, mikä johtui "tieteen noususta, saksalaisesta korkeakoulutuksen tutkimusmallista ja vuosisatoja kestäneen pakollisen kappelin perinteen päättymisestä", kuten hän asian ilmaisee. Grubiak huomauttaa, että toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä syntyi suuntaus rakentaa uskonnottomia kappeleita erityisesti sellaisiin yliopistoihin, joissa ei aiemmin ollut uskonnollisia yhteyksiä. Pienempiin, uskonnottomiin tiloihin, joilla on vain vähän uskonnollisia merkityksiä, kuuluvat Eero Saarisen Kresge-kappeli MIT:ssä ja Mies van der Rohen "jumalalaatikko" Illinois Institute of Technologyssä. Grubiak huomauttaa, että nämä maalliset rakennukset siirrettiin pois tavanomaisemmilta paikoiltaan kampusten "sydämestä".

Nykyaikaiset korkeakouluopiskelijat ovat kuitenkin eturintamassa, kun uskonnon ja uskonnon harjoittamisen julkinen käsitys muuttuu. Monet nuoret pitävät nykyään uskontoa pikemminkin konfliktin kuin rauhan lähteenä, sillä se ei ole yhdistävä voima vaan erottaa ihmisiä toisistaan ja edistää suvaitsemattomuutta. Tunnettujen tutkimusorganisaatioiden Pew, Gallup ja Trinity College ovat tehneet tutkimuksia, joiden mukaan uskonnolliseen ryhmään kuuluviksi itsensä identifioivien nuorten määrä on jatkuvasti vähentynyt. Kuitenkin yhä useammat ihmiset identifioivat itsensä hengellisiksi mutta eivät uskonnollisiksi. He etsivät aitoja hengellisiä käytäntöjä, joissa avoin kommunikaatio, keskinäinen kunnioitus ja myötätunto ovat etusijalla. Nykypäivän nuoret haluavat jättää jälkensä yhä enemmän toisiinsa kytkeytyvässä maailmassa, jossa monista eri taustoista ja uskomuksista tulevat ihmiset jakavat elintilaa. Kampuksen pyhien tilojen tulisi olla kaikkien uskontojen, ei vain kristittyjen, käytettävissä, jotta voidaan edistää uskontojen välistä ja monikulttuurista ymmärrystä, keskustelua ja globaalisti tiedostavien kansalaisten kehittymistä. Mieleeni tuli muutamia esimerkkejä.

Wellesley Collegen 1800-luvun lopulla rakennetun Houghton-kappelin kellarissa sijaitsevan moniuskontokeskuksen loi KieranTimberlake yhteistyössä Victor Kazanjianin, Collegen uskonnollisen ja hengellisen elämän silloisen dekaanin kanssa. Wellesley Collegen "Beyond Tolerance" -koulutusohjelmassa korostetaan opiskelijoiden (myös niiden, jotka pitävät itseään "hengellisinä" mutta eivät tunnustaudu mihinkään tiettyyn uskontoon) uskonnollisten vakaumusten laajaa kirjoa. Kazanjianin mukaan tavoitteena on antaa opiskelijoille uskontojen välisen ymmärryksen ja keskustelun avulla "älylliset ja käytännölliset taidot, jotka ovat välttämättömiä, jotta he voivat toimia kansalaisina uskonnollisesti monimuotoisessa yhteiskunnassa".



KieranTimberlake synnytti tämän aloitteen muuttamalla Houghtonin haisevan kellarin uskonnollisen ja hengellisen elämän moniuskontokeskukseksi. Keskuksen moniuskontoinen jumalanpalvelusalue toimii sen fyysisenä ja hengellisenä ytimenä, sillä se voidaan mukauttaa monenlaisten uskontojen ja uskontokuntien jumalanpalvelusten ja tapahtumien järjestämiseen. Sen ympärillä on pienempiä tiloja yleismaailmallisia uskonnollisia käytäntöjä, kuten rukousta, meditaatiota ja opiskelua varten. Toinen pyhien paikkojen yleismaailmallinen piirre on kiertävä pohjaratkaisu, jossa sivuhuoneiden ovet ovat pääsaliin päin. Näiden yksityisten tilojen lisäksi on myös suurempi julkinen tila, joka on suunniteltu ryhmätoimintaa varten, kuten ruokailua, musiikin soittoa, taideteosten esittelyä ja kulttuurirajat ylittävää keskustelua varten.

Newman Architectsin rakentama Numen Lumen -paviljonki Elonin yliopistossa Elonissa, Pohjois-Carolinassa, on toinen moniuskontoinen konsepti, joka on tarkoitettu uskontojen väliseen ja monikulttuuriseen keskusteluun. (Kazanian oli Elonin neuvonantajana Wellesleyn koulun onnistumisissa.) Osana tehtäväänsä luoda akateeminen yhteisö, joka "muuttaa mielen, ruumiin ja hengen" valmistellakseen valmistuneista opiskelijoista maailmankansalaisia, jotka kunnioittavat inhimillisiä eroavaisuuksia, Elon päätti Newmanin arkkitehdin Howard Hebelin mukaan rakentaa moniuskontokeskuksen. Elonin perusti kristillinen kirkko (josta tuli myöhemmin United Church of Christ).